Minä olen hyvä ihminen vai olenko
Lukeminen on hyvästä. Me ihmiset kehitymme kun voimme lukea. Onneksi meillä suomalaisilla on paljon luettavaa.
Rouva Fox kävi kampaajalla uudistumassa ja lukemassa lehtiä. Varsinkin me naiset tiedämme että kampaamon tuoliin istutaan myös rauhoittumaan ja rentoutumaan. Hiusvärit päähän ja ei kun lehtipinoa selaamaan. Silmiini osuu Seitsemän päivää lehti. Lehti jota kukaan ei tilaa eikä varsinkaan lue. Niinpä aina ihmettelen miten ihmeessä tämä kyseinen lehti on kuitenkin aina niin luetun näköinen ja se löytyy lähes joka paikasta. Otsikoissa komeilee Johanna Tukiaisen huikeat häät yksinoikeudella. Tämähän on luettava ja nähtävä. On mustaa silmää ja viina virtaa. Sammutaan, kontataan ja itketään. Tämänhän voisi kiteytettää niinkin että meininkiä on. Rouva Fox alkaakin taivastella ja kauhistella näitä satuhäitä ihan ääneen kaikille kampaamossa oleville. Taivastelemme sitten kaikki yhdessä Tuksun edesottamuksia. Eihän se tietenkään vielä siihenkään jää vaan samalla arvostellaan myös kyseisen henkilön ulkonäkökin. Raskas työ vaatii raskaat huvit ja se kyllä näkyy naamasta. On ihanaa kun on yhteinen aihe mistä voi keskustella.
Rouva Fox unohti juurikin kaikki omat edesottamuksensa ja mokansa matkan varrelta. No mitä sillä nyt on väliä että tuli taannoin rähjättyä ja ärjyttyä veljen vaimolle. Sehän ei ollut mitään verrattuna Tuksun tekosiin. Huomasin ihan itse antavani itselleni synninpäästöä, koska joku muu on mokannut pahemmin.
Onneksi kaikissa kampaamoissa on peili josta sitten voi itseään tuijotella. Niinpä Rouva Fox katsahtaakin peiliin ja näkee oman rumuutensa. Halveksuntaa, arvostelua, tuomitsemista ja ennen kaikkea oman arvon nostamista. Näin se on, me tarvitsemme Matin, Mervin ja Tuksun jotta voimme itse olla parempia ihmisiä. On niin helpottavaa kun saa taivastella muiden möhlöjä ja samalla autuaasti unohtaa omat kiusalliset hölmöilynsä. Toisen tuomitseminen on niin paljon helpompaa kuin ymmärtäminen ja suvaitseminen.
Tuksun voisi myös nähdä toisin. Siinä on nainen joka uskaltaa elää eikä välitä mitä muut sanovat. Jos kyseinen daami pääsee kiikkustuoliin asti, ei ainakaan tarvitse miettiä mitä jäi tekemättä.
Laitan lehden takaisin pinoon. Katson vielä kerran peiliin siis todella katson naista joka minua tuijottaa ja vinkkaa silmää sekä irvistää.
Niinpä, lehtiä lukemalla oppii huikeita asioita. Ole kohtuullinen muille ja itsellesi myös. Kiitokset myös Matille, Merville ja Tuksulle jotka omalla tavallaan korjaavat ainakin minun vajavaisuuttani.
Eli Eiköhän kaikki mokailla ja naureta reilusti päälle, niin eletään pitkään ja tasavertaisesti!
Terveisin
rouva Fox